jlinjama

Miten käärmeöljyn tunnistaa?

Olen saanut ennätysajassa ennätysmäärän negatiivista palautetta teknisiä mittauksia koskevista kirjoituksistani, valitettavasti valtaosan aihepiirin ulkopuolelta.

 

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen; tulen jatkossakin, jos vain muilta harrastuksiltani ehdin, tekemään kaikkeni, jotta fysiikasta ja tekniikasta olisi saatavilla oikeaakin tietoa sellaista haluaville. Silloin myynninedistämistä varten keksittyihin teorioihin tai testejä ujosteleviin ilmiöhin uskoo vain sellainen, joka vapaaehtoisesti haluaakin perustaa päätöksensä johonkin muuhun kuin tutkittuun tietoon. Sellainen on toki täysin sallittua varsinkin, jos siihen käyttää omia rahojaan eikä esimerkiksi veronmaksajien rahoja.

 

Tulen myös edelleenkin kertomaan, kuinka tietojen oikeellisuutta voi tarvittaessa tutkia käytännön kokein. Jos mitattavien, toistettavien ja toteennäytettyjen ilmiöiden julkituomisesta on jonkun liiketoiminnalle haittaa, saattaisi olla syytä pohtia, onko vika vallitsevassa todellisuudessa vai ehkä sittenkin liiketoiminnan luonteessa.

 

Fysiikan ilmiöihin liittyviä väitteitä ei todisteta uhkailemalla; ne todistetaan esittämällä ilmiön selittävä teoria ja tutkimalla ja testaamalla ilmiötä valvotuissa olosuhteissa siten, että havainnot ovat tarvittaessa muiden toistettavissa.

 

Seuraavaksi kerron, miten käärmeöljyn tunnistaa.

 

Väärän totuuden tai pseudotieteen tunnistaminen on niin helppoa, että aiheen pitäisi sisältyä alakoulun oppimäärään. Sen nimittäin tunnistaa siitä, ettei se kestä kysymyksiä, avoimuutta eikä kokeita. Se toimii vain silloin, jos ei kysellä eikä kokeilla ja puuhastellaan ainoastaan tiiviissä, asiaan uskovien yhteisössä.

 

Tieteen tavoitteena on selvittää onko väitettyjä ilmiöitä olemassa ja selittää miksi ne ovat olemassa. Pseudotiede puolestaan pelkää väitteiden julkista testaamista, se kiertää kaukaa väitteet kumoavat tutkimukset ja esittää yleensä todistusaineistona ainoastaan subjektiivisia käyttäjäkokemuksia. Pseudotiede ei myöskään yleensä kerro, millä tavoin poikkeuksellisiin väitteisiin on alunperin päädytty ja mihin mittaushavaintoihin väitteet perustuvat, jos mihinkään.

 

Pseudotieteen edustaja yleensä hyökkää rohkeasti ja koko aseistuksellaan tieteen keskeisten teorioiden kimppuun - hän esimerkiksi voi väittää kumonneensa termodynamiikan pääsäännöt. Minkään pienen ilmiön kimpussa ei suostuta puuhastelemaan. Strategia voi olla hyvä näkyvyyden tai lyhytaikaisen myynninedistämisen kannalta, mutta toisaalta tällöin todistusaineistonkin tulisi olla poikkeuksellisen pätevää: nuo keskeisimmät ajatukset kun ovat yleensä eniten testattuja.

 

Pseudotieteen edustajan jatkuvat, perustelemattomat väitteet voivat aiheuttaa eristäytymisen, mikä sitten johtaa oman erinomaisuuden ja muiden typeryyden korostamiseen. Pseudotieteen edustaja alkaa pitää itseään torjuttuna nerona, uuden ajan Kopernikuksena. Historiassa joitakin uusia ja oikeita käsityksiä on toki joskus aluksi pidetty virheellisinä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen vallankumouksellinen, myyntiä lisäävä ajatus olisi käänteentekevä ja oikea. Tieteen käsityksiä muutetaan ja on muutettu sen jälkeen, kun uusi ajatus on julkisesti perusteltu, alistettu kriittiselle arvioinnille ja ajatusta tukevia havaintoja on valvotuissa olosuhteissa todettu, eikä toisaalta ajatusta kumoavia havaintoja ole tehty.

 

Väärälle totuudelle on myös tyypillistä, että kysymyksiin ei vastata, vaan kysymys korkeintaan kyseenalaistetaan, tai yritetään siirtää uudella kysymyksellä todistustaakka ”epäuskoisen” harteille. Jos se ei auta, kyseenalaistetaan kysyjä. Jos se ei auta, yritetään esimerkiksi puhelut nauhoittamalla saada aineistoa jota voisi käyttää kysyjää vastaan. Yritetään provosoida kysyjää siinä toivossa, että hän sortuisi kunnianloukkaukseen. Yritetään kääntää keskustelu vaikkapa kysyjän koiraan, yritykseen, työnantajaan, perheeseen, hänen kännykkäänsä tai aivan mihin tahansa, jotta kysymys unohtuisi ja siihen ei tarvitsisi vastata.

 

Annan esimerkin ja esitän kysymyksen: Millä mittausjärjestelyllä tuotteen X.X. vaikutus voidaan todeta puolueettomissa testeissä? Jos vastauksena on ”Mittaa suuretta Y kohdassa Z, josta voit havaita vaikutuksen selittävän muutoksen”, voi asiaa olla syytä tutkia enemmän. Silloin järjestetään koe ja mitataan, toimiiko tuote. Jos taas vastauksena on vaikkapa, että ”olet hullu” tai ”yrität herjata tuotetta” tai ”kuulut salaliittoon” voi olla syytä epäillä, ettei tuotteella oikeasti ole mitään vaikutusta mihinkään mitattavaan asiaan, minkä vuoksi valvottua mittaamista yritetäänkin viimeiseen asti välttää. Samanaikaisesti yritetään kumota kaikkien muiden vastaavasta aiheesta tekemät mittaukset, esittämättä kuitenkaan itse parempaa mittaustapaa.

 

No, todellisuudessahan ainoa epäselvä asia koko aihepiirissä on se, miksi viranomaisille, oppilaitoksille, lehdistölle tai verovaroja saaville tutkimuslaitoksille kuuluvat tehtävät jätetään yksityishenkilöiden harteille? Miten kuluttaja voi tehdä päätöksiä jos hänelle ei tarjota puolueetonta tutkimustietoa tai edes asiantuntijamielipiteitä aiheesta? Jokaisella ei ole mahdollisuutta perehtyä jokaiseen aihepiiriin, minkä vuoksi viranomaisten pitäisi keskittyä myös muiden, kuin käyttäjälle mahdollisesti hengenvaarallisten tuotteiden valvontaan ja testaukseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

"Jokaisella ei ole mahdollisuutta perehtyä jokaiseen aihepiiriin, minkä vuoksi viranomaisten pitäisi keskittyä myös muiden, kuin käyttäjälle mahdollisesti hengenvaarallisten tuotteiden valvontaan ja testaukseen."

Olisi toivottavaa, että viranomaiset keskittyisivä edes niihin terveyttä vaarantaviin ongelmiin tosissaan. Esimerkiksi tuulivoimasta kärsiviä syytettiin viranomaistaholtakin luulosairaiksi.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Turun Pari Oy, Ville valkama näytti uudessa ennätysajassa 1:45 kirjoittaneen henkilöäni arvostelevan vastineen, joka ei liittynyt käsiteltävään aiheeseen.

Aihehan ei ollut minä, tai minun yritykseni, tai edes Ville Valkama.

Koska Ville Valkama on jo perustanut oman blogin henkilöni ja yritykseni loukkaamista varten, pyydän häntä, ja mahdollisesti muita siitä aiheesta kiinnostuneita lisäämän kirjoituksensa sinne.

Täällä keskustelemme siitä, kuinka käärmeöljyn voi tunnistaa ja siitä, pitäisikö viranomaisten tai vaikkapa oppilaitosten toimia ryhdikkäämmin asiassa.

Ville Valkama

Miten Jussi voit?

Poistit kaksi aiempaa kommenttiani.

http://villevalkama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23553...

"Koska Ville Valkama on jo perustanut oman blogin henkilöni ja yritykseni loukkaamista varten, pyydän häntä, ja mahdollisesti muita siitä aiheesta kiinnostuneita lisäämän kirjoituksensa sinne."

Mikä blogeistani loukkaa sinua tai yritystäsi? Miten se tekee sen? Mikä niissä erityisesti tekee sen?

Käyttäjän tyy kuva
Timo Ylhäinen

Ville Valkama näemmä poisti koko viimeisen kirjoituksensa "Vastaus Jussi Linjaman blogiin". Taisi Ville pelästyä mitä kakkajuttuja tulikaan kirjoitettua.

Ville Valkama

Ei, kyllä se poistettiin jostain syystä ylläpidon toimesta.

Käyttäjän tyy kuva
Timo Ylhäinen

Albert Einsteinkin tiettävästi totesi aikoinaan: “It is difficult to say what truth is, but sometimes it is so easy to recognize a falsehood.”

Käärmeöljykauppiaiden tapauksessa tämä tosiaankin on usein täysin triviaalia.

Pseudotiedettä käyttävien huijareiden taktiikka perustuu siihen, että huijauksen tunnistaminen pseudotieteeksi vaati ainakin jonkinlaista asiantuntemusta oikeasta tieteestä, tosin ei aina kovinkaan paljoa.

Toimituksen poiminnat